top of page
Search
  • Writer's pictureAntti Haataja

Erään karhuluvan tarina ja kertomus virkavelvollisuudesta



Tämä on tarina siitä, miten ihminen halusi tappaa karhun, kuten on aina ennenkin ollut tapana, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta ja maan tavat järkkyivät ja, miten kauhea siivo siitä seurasi! Tarinan päähenkilöt ovat maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen riistakeskus. Sekä tietenkin suurpedot itse.

Suurpetojen poikkeuslupatappaminen on sitä, että yhdessä päätetään: "me haluamme tappaa suojellun eläimen". Koska eläin on suojeltu, pitää keksiä hyvä syy, miksi voimme tappaa hänet. Jos syy on riittävän hyvä, ihminen voi hyvin mielin poiketa suojelusta ja tappaa eläimen.

Suomessa poikkeuslupatappamisesta päättää maa- ja metsätalousministeriö asetuksella, joka sallii tappamisen. Asetuksen pohjalta Riistakeskus antaa tai hylkää hakijoiden luvat tappaa suurpetoja. Riistakeskuksen myöntämistä luvista voi valitusoikeuden omistava toimija valittaa hallinto-oikeuteen, jonka tekemästä päätöksestä on mahdollisuus valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on esimerkiksi alueellisella luonnonsuojeluyhdistyksellä.


Luonnonvarakeskus on sektoritutkimuslaitos, joka tuottaa tutkimusta esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksenteon tueksi. Tällaista tutkimusta on esimerkiksi Suomen suurpetopopulaatioiden seuranta eli niin kutsuttu kannanseuranta. Luonnonvarakeskus ei osallistu poikkeuslupapäätöksentekoon.


Riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen toiminta rahoitetaan valtion talousarvioesityksestä maa- ja metsätalousministeriön momentilta (50. Riistatalouden edistäminen ja 05. Luonnonvarakeskuksen toimintamenot). Ne siis toimivat maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa.



Kuhmolainen karhu ja näkymättömät sudet


29.6.2022 maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen ”Maa- ja metsätalousministeriön asetus

poikkeusluvan ja alueellisen kiintiön nojalla sallittavasta karhun metsästyksestä metsästysvuonna 2022–2023”, joka antoi luvan tappaa 346 karhua Suomessa metsästyksessä syksyllä 2022 poronhoitoalueen eteläpuolella.

13.7.2022 Riistakeskus antoi tämän asetuksen pohjalta luvat tappaa karhuja. Yksi näistä oli lupa 2022-1-000-26429-4, joka oikeutti tappamaan 18 karhua Kuhmon kunnan alueella Kainuussa 20.8.2022 – 31.10.2022 välisenä aikana.


Valitusoikeuden Kuhmossa omaava Luonnonsuojelujärjestö Tapiola ry:n piirijärjestö valitti luvasta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka määräsi 16.8.2022 luvat täytäntöönpanokieltoon ratkaisuun saakka.


1.12.2022 Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että Kuhmoon myönnetty lupa oli laillinen. Jo 12.10.2022 eli ennen käsiteltävän luvan päättymistä, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi luvan täytäntöönpanokiellon. Luvansaaja ei kuitenkaan halunnut enää aloittaa metsästystä, koska karhut olivat käymässä talvilevolle.


Luonnonsuojelujärjestö Tapiola ry:n piirijärjestö valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden antamasta päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

30.10.2023 Korkein hallinto-oikeus antoi vuosikirjapäätöksen KHO:2023:99, jolla se kumosi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tekemän päätöksen ja totesi Riistakeskuksen 13.7.2022 antaman luvan 2022-1-000-26429-4 lainvastaiseksi.


Yhdessä tämän päätöksen kanssa Korkein hallinto-oikeus antoi myös samanmuotoisen vuosikirjapäätöksen KHO:2023:100, jossa se totesi Riistakeskuksen myöntämän luvan tappaa karhu Pirkanmaalla lainvastaiseksi. Nämä kaksi vuosikirjapäätöstä sekä KHO:n päätös olla ottamatta tutkittavakseen seitsemää valitusta muiden hallinto-oikeuksien tekemistä päätöksistä, jotka tuomitsivat Riistakeskuksen näille alueille antamien karhun kannanhoidollisten lupien olleen lainvastaisia, lopettivat karhun kannanhoidollisen metsästyksen nykymuodossaan Suomessa: 31.10.2023 maa- ja metsätalousministeriö kirjoitti viestipalvelu X:ssä: ”#Karhunmetsästys loppuu tähän kauteen. Jatkossa käytössä ovat jatkossa enää ainoastaan vahinko- ja turvallisuusperusteiset poikkeusluvat ja karkotusluvat.”


Eduskunnan eräkerhon elokuussa 2023 Kuhmossa tappama pikku nallukka jäi kenties yhdeksi viimeisistä Suomessa kannanhoidollisin perustein tapetuista karhuista.


Kuhmolainen karhukorpi.


Yhdessä Riistakeskuksen syksyllä 2023 antamien 300 ilveksen kannanhoidollisen metsästyslupien ja niiden saaman julkisen huomion kanssa nämä KHO:n karhupäätökset nostivat yleiseen tietoisuuteen riistahallinnon rakenteelliset ongelmat sekä laajemmat hyvään hallintotapaan liittyvät ongelmat. Esimerkiksi sen, ketä suurpetojen tappaminen Suomessa palvelee.


Ennen KHO:n karhupäätöstä 14.10.2023 Helsingin Sanomat kysyi Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härköseltä liittyen Riistakeskuksen myöntämiin ilveksen kannanhoidollisiin poikkeuslupiin ”voiko tulkita, että metsästäjät tekevät havaintoja ja tuottavat tietoja ja palkinnoksi saavat metsästää?” Härkönen kielsi tämän ehdottomasti:


”Ei voi. Missään nimessä ei voi tulkita noin. Poikkeusluville pitää olla oikeat perusteet ja tuo ei ole sellainen. Ja kyllähän me tarvitaan havaintoja niiltäkin alueilta, jonne ei myönnetä metsästyslupia.”

KHO:n karhupäätöksen jälkeen 30.10.2023 Härkönen totesi Kainuun Sanomille kuitenkin näin:

”Härkönen uskoo, että päätöksellä voi olla kauaskantoisia seurauksia koko järjestelmän osalta. Hän miettii, että mikä on into tehdä esimerkiksi suurpetohavaintotoimintaa ja kerätä tietoja, kun ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia metsästyksen harjoittamiseen missään olosuhteissa.”


Virkamiehet riistahallinnon muissa organisaatioissa ja Luonnonvarakeskuksessa näkivät tilanteen samoin KHO:n karhupäätösten jälkeen.


Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojola kommentoi Yleisradiolle 30.10.2023, että ”Motivaatio ilmoitusten tekemiseen voisi mahdollisesti sammua aika vähiin ja karhukannan seuranta käydä hankalaksi, jos karhuja ei voisi pyytää”. Seuraavana päivänä Yleisradion uutisessa maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari viittasi samaan kysyttäessä SRVA-tehtävien hoitamisesta: ”Sitä tehdään aika pitkälti vapaaehtoispohjalta. Voi olla, että siellä tulee motivaatio-ongelmia”.


Vaikuttaa, että Riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen muutti kertomustaan kahdessa viikossa. Kannanhoidolliset luvat vaikuttavat sittenkin olleen palkkio havainnoista ja tiedoista.


Jos riistahallinto on käyttänyt tappolupia ’maksuna’ palveluksista, on se myös rakentanut uhkakuvia muokatakseen ilmapiiriä kannanhoidolliselle metsästykselle suosiolliseksi.


17.8.2022 päivä sen jälkeen, kun osa syksyn 2022 karhuluvista mukaanlukien lupa tappaa 18 karhua Kuhmossa oli laitettu täytäntöönpanokieltoon hallinto-oikeuksien toimesta, Jussi Laanikari kirjoitti maa- ja metsätalousministeriön blogissa otsikolle: ”Karhun kannanhoidollinen metsästys on tärkeää karhun ihmisarkuuden ylläpitämiseksi”. Tekstissä Laanikari nosti erityisesti esiin Romanian ja kirjoitti:


”Euroopassa karhujen ihmiseen kohdistamia hyökkäyksiä tapahtui eniten Romaniassa. Romaniassa karhun metsästys lopetettiin vuonna 2015, minkä jälkeen maatalous- ja kotieläinvahingot sekä karhujen ihmisille aiheuttamat kuolettavat hyökkäykset ovat lisääntyneet merkittävästi. 157 ihmistä loukkaantui ja 9 kuoli karhujen ja ihmisten välisissä kohtaamisissa Romaniassa 2016-2019.”


Laanikari oli poiminut tiedot tiedelehti Naturessa vuonna 2019 julkaistusta tutkimuksesta ”Brown bear attacks on humans: a worldwide perspective”. Mitä Laanikari ei tutkimuksen tuloksista maininnut oli, että Euroopan maiden välillä on ”remarkable difference” karhujen hyökkäysten määrässä ihmisiä kohtaan ja, että Romaniassa tapahtui lähes puolet (45%) kaikista Euroopan hyökkäyksistä. Puolet näistä Romanian hyökkäyksistä kohdistui vapaasti Karpaattien vuorilla laiduntavan karjan karjapaimeniin tai maanviljelijöihin ja 20% näistä tapauksista paimen tai maanviljelijä oli itse hätistellyt tai häirinnyt karhua. Tuloksissa tutkijat painottivat erityisesti, että Romanian skenaario erosi erittäin paljon muista tutkimuksen karhumaista. Suomi oli yksi tutkimuksessa mukana olleista maista.


Maa- ja metsätalousministeriön erityisesti suurpetoasioista vastaava virkamies siis rinnasti ministeriön omassa blogissa Romanien karhuskenaarion Suomeen vastoin tutkimuksen päätelmiä ja jätti pois myös tiedon siitä, että Romaniassa elää 14 kertaa tiheämmin karhuja kuin Suomessa.


Suomessa eli ennen elokuussa 2023 alkanutta metsästyskautta 1740–1925 karhua. Ruotsin karhutiheydellä Suomessa eläisi 3500–4000 karhua, Viron karhutiheydellä 8000–10000 karhua, Laanikarin mainitseman Romanian karhutiheydellä 25000–27000 ja Slovakian karhutiheydellä yli 30000 karhua. Tarkastellessa Suomen ekologista karhujen kantokykyä, eli miten suurelle karhupopulaatiolle riittäisi ravintoa Suomen luonnossa, Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojola mainitsee sopivaksi vertailukohdaksi Venäjän Karjalan, jossa elää noin 4000 karhua. Tämän arvion perusteella Suomeen mahtuisi 6000–8000 karhua, kun huomioidaan Suomen arktisempi ja vähätuottoisempi luonto.


Silti karhutiheys olisi tasolla, joka jää monesta eurooppalaisesti vertailumaasta.

Laanikarin retoriikka ehti kuitenkin levitä riistahallinnossa, sillä heti KHO:n karhupäätöksen jälkeen 30.10.2023 Yleisradion haastattelussa Riistakeskuksen suurpetojen poikkeusluvista päättävä lupahallintopäällikkö Marko Paasimaa vertasi KHO:n päätöksen seurauksia juuri Romanian karhuhyökkäysiin:

”Esimerkkinä suurpetojen metsästyskiellosta Marko Paasimaa ottaa esiin Romanian. Siellä karhunmetsästys lopetettiin käytännössä kokonaan.


– Karhujen hyökkäykset ihmisiä kohtaan kasvoivat radikaalisti. Useita ihmisiä kuolee vuodessa, kymmeniä loukkaantuu. Karhuja tapetaan salaa mitä erilaisimmilla keinoilla Romaniassa. Se, mitä Suomessa tapahtuu, sen aika näyttää.”

Myös Jussi Laanikari toisti Romania-vertauksen Kainuun Sanomissa seuraavana päivänä 31.10.2023:


”Laanikarin arvion mukaan ihmisten ja karhujen väliset kohtaamiset tulevat kasvamaan, kun karhukantaa ei enää voida rajoittaa. Hänellä on tästä myös esimerkiksi Euroopasta.

Laanikarin mukaan Romaniassa lopetettiin karhunmetsästys vuonna 2015, ja tämän seurauksena karhujen väkivaltaiset hyökkäykset ihmisiä kohtaan lisääntyivät dramaattisesti. Vuosina 2016‒2019 loukkaantui 157 ihmistä ja kuoli yhdeksän. Myös maatalous- ja kotieläinvahingot lisääntyivät.”


Marko Paasimaa, joka puhui Romania-vertausta käyttäen myös Aamulehdelle 3.11.2023, on Riistakeskuksessa lupaviranomainen, jonka tehtäviin kuuluu päättää suurpetojen poikkeuslupien myöntämisestä. Hän oli esimerkiksi päättämässä joulukuussa 2021 susien kannanhoidollisen metsästyksen luvista mukaan lukien lupa tappaa kokonainen susilauma eli 8 sutta Susi-Suomen syrjäisimmässä ja harvaan asutuimmassa kolkassa Saunajärvellä Kuhmossa (2021-1-000-23617-7). Päätöksen allekirjoittivat Marko Paasimaa ja Sauli Härkönen.


Paasimaa kertoi Helsingin Sanomille 26.1.2022, että perustelu antaa lupa koko Saunajärven susilauman tappamiselle oli: ”Koska se on rajalauma se porukka”. ”Ei siinä kyllä muuta syytä ollut.”


Mitä Paasimaa tarkoitti rajalaumalla ja miksi se oli peruste tappaa sudet?

Saunajärven susi.


Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen perustelut sallia susien kannanhoidollinen tappaminen löytyvät 2.11.2021 kirjatusta asetuksen kanssa lausunnolle lähetetystä muistiosta:


Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö. Dnro VN/27690/2021


Ministeriö halusi siis tappaa susia säädelläkseen susikannan kasvua ja vähentääkseen sosioekonomisia konflikteja sekä edistääkseen hyväksyttävyyttä eli pienentääkseen suomalaisten kokemaa haittaa ja harmia susien olemassa olosta. Saavuttaakseen tämän tavoitteen Riistakeskus kohdisti suuren osan kaikista myönnetyistä susiluvista Susi-Suomen syrjäisimpään ja harvaanasutuinpaan kolkkaan Saunajärvelle, missä sudet elivät erämaisimmissa osassa sudelle tarjolla olevaa Suomea. Päätös vaikuttaa ristiriitaiselta.

Riistakeskuksen ratkaisulla löytyy kuitenkin looginen selitys samasta ministeriön muistiosta. Ministeriö oli ymmärtänyt Euroopan Unionin tuomioistuimen aiemmin Suomelle antamasta ennakkoratkaisusta C-647/17, että suojelusta saa poiketa, jos susien määrä ylittää niin kutsutun suotuisan suojelutason viitearvon, eikä tappaminen siten vaaranna "suden suotuisan suojelutason saavuttamista tai sen ennalleen saattamista". Toisin sanoen susia saa tappaa, jos susia on enemmän kuin viitearvon verran.


Mutta oli myös toinen tapa.


Riistakeskus keksi, että susia voi tappaa myös silloin, jos sudet eivät näy tilastoissa eläessään. Jos tapettavat sudet ovat näkymättömiä.

Näkymättömien susien olemassa olematon maailma.


Muistiossaan ministeriö oli määrittänyt suotuisan suojelutason viitearvoksi 28 perhelaumaa. 28 oli kuitenkin sama määrä, joka oli kokonaan Suomessa sijaitsevien perhelaumoja lukumäärä. Suomessa sijaitsevien perhelaumojen tappaminen suuressa määrin olisi vaarantanut viitervon, joten Riistakeskus keksi kiertää tämän suuntaamalla ison osan luvista rajalaumaan, jota ei siis laskettu suomalaiseksi susilaumaksi. Koska rajalauman sudet eivät alunperin näy Suomen susikannan virallisissa tilastoissa, ei niiden tappaminen voi myöskään vaikuttaa Suomen susikantaan, eikä myöskään suotuisan suojelutason viitearvoon.


Saunajärven susista tuli näkymättömiä.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö. Dnro VN/27690/2021

Sekä Paasimaa että Härkönen vahvistivat päätelmän Helsingin Sanomille. Paasimaa kutsui Saunajärven laumaa "vähempiarvoiseksi" ja Härkönen kertoi, että "Meidän tehtävä päätöksentekijöinä on ottaa huomioon, että vaikutus suojelun suotuisaan viitearvoon on vähäisin" ja, että "lauman sijainti rajalla vaikutti päätökseen juuri noiden viitearvojen vuoksi."


Maa- ja metsätalousministeriön asetus poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä metsästysvuonna 2021–2022 salli enintään 4 susilauman tai susiparin yhteensä enintään 20 suden tappamisen. Lopulta jaettiin 18 lupaa, joista 8 Saunajärvelle sekä, 5,3, ja 2 lupaa kolmeen muuhun laumaan ja pariin.


Antamalla lupa suurimpaan rajalaumaan Riistakeskus samalla de facto maksimoi tapettavien susien määrän samalla minimoiden valitulla laskutavalla vaikutuksen suotuisan suojelutason viitearvoon.

Saunajärven susilauman reviiri talvella 2021–2022. Lähde: Luonnonvarakeskus


Lopulta yhtään sutta ei tapettu ja luvat kaatuivat Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.



Syitä ja perusteluja sekä, miten virkamiehet heitetään susille


Joulukuun 2021 suden kannanhoidollisen metsästyksen lupia, syksyn 2023 ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen lupia ja KHO:ssa kaatuneita vuoden 2022 karhun kannanhoidollisen metsästyksen lupia yhdistää se, että Riistakeskus keksi perustelut päätöksille itse.


Saunajärven susien kohdalle Riistakeskuksen perustelu oli se, että tappaminen ei olisi näkynyt tilastoissa, eli Riistakeskuksen ensisijainen tavoite oli sallia metsästys ja menetelmä tavoitteen saavuttamiseksi oli kiertää lainsäädäntöä sillä, että tappaminen kohdistettiin susiin, jotka olivat näkymättömiä eli ne sai Riistakeskuksen mielestä tappaa. Syytä tästä ei tosin voi vierittää kokonaan Riistakeskuksen harteille, sillä, kuten edellä esitettiin, näkemys siitä, että niin kutsutut rajalaumat eivät kuulu Suomen susitilastoihin löytyy maa- ja metsätalousministeriön 12.11.2021 kirjatun susien poikkeuslupametsästyksen taustamuistiosta, jonka ovat allekirjoittaneet ministeriön virkamiehet Jussi Laanikari ja Sami Niemi (diaarinumero: VN/27690/2021).


KHO:ssa kaatuneita karhun kannanhoidollisia metsästyslupia Riistakeskus perusteli muun muassa karhunmetsästyskulttuurin ylläpitämisellä.


Ilvesten kannanhoidollista metsästystä syksyllä 2023 Riistakeskus perusteli paikallisyhteisön sitouttamisella, vaikkakaan luvissa Riistakeskus ei määritellyt 1) keistä paikallisyhteisö muodostuu tai miten se määritellään ja 2) miten sitouttaminen mitataan ennen ja jälkeen tappamisen. EU:n Luontodirektiivi vaatii tarkkojen tavoitteiden määrittämistä ja niiden onnistunutta mittaamista ehtona tappamiselle, minkä on tässä vaiheessa täytynyt olla aiempien oikeustapausten valossa täysin selvää riistahallinnolle. Näitä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut Riistakeskuksella tämän tarkemmin tarkoitus edes määritellä, sillä myönnetyistä luvista löytyy todellinen aivopieru.


Keväällä 2023 Itä-Suomen poliisi yhdessä muiden viranomaisten kanssa paljasti Lapinlahdella Pohjois-Savossa mittavan erityisesti suurpetoihin kohdistuneen salametsästysvyyhdin, joka oli jatkunut useita vuosia ja, jossa on useita kymmeniä epäiltyjä. Sittemmin tutkinta on laajentunut ”valtavaan määrään epäiltyjä” ja ”poikkeukselliseksi”. Epäiltyjen kotipaikaksi ja rikosten pääasialliseksi tekopaikaksi on tutkinnassa paljastunut Lapinlahden kunnan alue. Esimerkiksi maaliskuussa 2023 Lapinlahden kunnan alueella tapettiin laittomasti kolme ilvestä.


Lokakuussa 2023 Riistakeskus kuitenkin myönsi kannanhoidolliset luvat tappaa kolme ilvestä juuri Lapinlahden kunnan alueella talvella 2023–2024 (2023-1-000-31031-6 ja 2023-1-000-30968-6). Riistakeskus perusteli päätöstään seuraavasti:


”Aiempina vuosina sallittu rajattu pyynti”…”on pitänyt alhaisella tasolla ihmisten ja ilvesten välisiä konflikteja paikallistasolla, mikä on osaltaan auttanut ylläpitämään korkeaa hyväksyttävyyttä ilveskantaan ja ilveskannan suunnitelmalliseen hallintaan”…”Tämä hyväksyttävyys näkyy etenkin siinä, että ilvekseen kohdistuvat salametsästystapaukset ovat olleet vähäisiä ” ja ”aikaisempina vuosina sallittu pyynti on sitouttanut paikallisyhteisöt ilveskannan hallittuun hoitamiseen.”


Riistakeskus siis sivuutti Lapinlahden kunnassa tapahtuneen poliisin mukaan valtavan määrän epäiltyjä koskeneen ja poikkeuksellisen erityisesti suurpetoihin kohdistuneen laittoman tappamisen päätöksensä perusteluissa ja päinvastoin myönsi ilveksen tappamiseen kannanhoidollisia poikkeuslupia Lapinlahden kuntaan perustellen sitä muun muassa sillä, että ilvekseen kohdistuneet salametsästystapaukset ovat olleet vähäisiä ja siten paikallisyhteisö on ollut sitoutunut hallittuun hoitamiseen.


Lapinlahden tapaus osoittaa myös, että lupia myönnettäessä Riistakeskus ei ole millään tavalla pyrkinyt huomioimaan lähtötilannetta ja lupien vaikutuksia: nämä samat perustelut löytyvät myös muista myönnetyistä kannanhoidollisista luvista. Vaikuttaakin, että Riistakeskus on antanut luvat kaikillle alueille, joilla ilvespopulaation koko on ylittänyt jonkin Riistakeskuksen ennalta itselleen asettaman viitearvon.


Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 30.10.2023, että ”Riistakeskus keksii perusteluja petojen kaatoluville”. Pääkirjoituksessa HS kirjoittaa ”Riistakeskuksen muotoilut ovat kiertoilmaisuja sanan varsinaisessa merkityksessä, koska ilmauksilla pyritään kiertämään lakia ja EU:n luontodirektiiviä. Sellaisten keksiminen ei ole vastuullista viranomaistoimintaa, eikä maa- ja metsätalousministeriö saa katsoa Suomen riistakeskuksen toimia sormien läpi.”


Käytännössä HS siis kirjoitti, että Riistakeskus on harjoittanut huonoa hallintoa.

Saunajärven ilves.


Kun KHO antoi karhupäätöksensä maanantaina 30.10.2023, vielä saman viikon perjantaina 3.11.2023 maa- ja metsätalousministeriö laski lausuntokierrokselle asetuksen tappaa 28 sutta Suomessa metsästysvuonna 2023–2024. Asetuksen taustamuistiossa tarkat perustelut susien tappamiselle on jätetty kokonaan avoimiksi. Muistiossa vedotaan muun muassa hallitusohjelmaan:

"Suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä. ",mutta myös todetaan, että

"Asetus ei ole salliva asetus vaan Suomen riistakeskuksen toimivaltaa rajoittava asetus" ja, että "asetus on ainoastaan kehys ".


Muistion on kirjoittanut ministeriön virkamies Jussi Laanikari. Virkamiesnäkökulmasta susiasetus on vain toimivaltaa rajoittava asetus ja kehys.


Ministeriön tiedotteessa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah on kuitenkin selväsanaisempi. Hän perustelee susien metsästämistä ”sosiaalisella hyväksyttävyydellä” ja sanoo, että ”Suomessa on susitihentymiä, joiden harventamiseen tarvitaan kannanhoidollista metsästystä.” Poliitikkonäkökulmasta susiasetus tähtää sosiaalisen hyväksyttävyyden lisääntymiseen ja menetelmä tähän on kannanhoidollinen metsästys.


Maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten ja poliitikkojen toisistaan poikkeava näkemys, onko 3.11.2023 lausunnolle lasketussa asetuksessa kyse kannanhoidollisesta metsästyksestä vai ei, saa vahvistuksen esimerkiksi Yleisradion 27.10.2023 julkaisemasta uutisesta. Yleisradion mukaan ”Neuvotteleva virkamies Sami Niemi kertoo Ylelle, että ”on väärin puhua kannanhoidollisesta metsästyksestä.” mutta ”Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin erityisavustaja Sonja Falk kertoo päinvastaista. – Kyllä lähtökohta on se, että kannanhoidollinen metsästys on se muoto, jolla asetus lähtee eteenpäin.”


Maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten mukaan susiasetuksessa kyse ei ole kannanhoidollisesta metsästyksestä, mutta poliitiikkojen mukaan susiasetuksessa kyse on kannanhoidollisesta metsästyksestä.

Susiasetusta koskevassa tiedotteessa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah sysää lopullisen vastuun Riistakeskukselle: " Varsinaiset poikkeuslupapäätökset tekee kuitenkin Suomen riistakeskus tapauskohtaisen harkinnan perusteella”. Eli samalla tavalla kuin ilvesten kannanhoidollisen metsästyksen kohdalla, josta Riistakeskuksen Sauli Härkönen totesi Helsingin Sanomille 14.10.2023 "Tämä on poliittinen tahtotila, että ilveksen metsästyksen tulee Suomessa olla mahdollista.", susien tappaminen on poliittinen päätös.

Tätä poliittista päätöstä noudattaakseen virkamiehet joutuvat jälleen nostamaan yhden uuden perustelun perusteluiden arvontakulhosta kannanhoidon tueksi. Eli "keksimään" perustelut, kuten Helsingin sanomat pääkirjoituksessaan kirjoittaa, susien tappamiselle.



Kristallikulho, joka melkein ei kierähtänyt lattialle


Jos virkamies esimerkiksi jättää noudattamatta lakia päätöksiä tehdessään, voi kyseessä olla virkavelvollisuuden rikkominen, joka on Suomen laissa rangaistava rikos. Kun julkinen keskustelu KHO:n karhupäätöksestä kävi kuumana, lopulta Riistakeskuksen oli itse pakko tarttua aiheeseen julkaisemalla 31.10.2023 kirjoituksen omilla verkkosivuillaan otsikolla ”Suurpetojen metsästys Suomessa puhuttaa”, jossa Riistakeskus kirjoitti:


”Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut eivät siis kerro siitä, että olisi tehty toistuvasti lainvastaisia päätöksiä. Kyseessä on oikeuskäytännön kehittyminen tulkinnanvaraisessa lainsäädännössä.”


KHO:n karhupäätöksen jälkeen maa- ja metsätalousministeriön erätalousneuvos Vesa Ruusila totesi Yleisradiolle 30.10.2023, että KHO:n karhupäätös johtaa siihen, että ”tässä mallissa, mitä se nyt on, karhunmetsästys ei tule enää jatkumaan.” Hän jatkoi heti perään: ”Samansuuntainen ratkaisu on aikaisemmin tullut ilveksen kannanhoidollisen metsästyksen osalta, joten ihan täysi yllätys tämä ei ollut”.


Ratkaisulla Ruusila tarkoittaa 12.4.2022 KHO:n antamaa vuosikirjapäätöstä KHO:2022:48 koskien Riistakeskuksen antamaa poikkeuslupaa tappaa ilves Varsinais-Suomessa. KHO katsoi Riistakeskuksen myöntämän luvan olleen lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus kirjoittaa päätöksessään, että Riistakeskus ei ollut myöntänyt poikkeuslupaa ilveksen tappamiseen ”vahingon ehkäisemiseksi tai yleisen turvallisuuden kannalta pakottavista syistä, vaan niin sanotulla kannanhoidollisella perusteella.” KHO jatkaa, että Euroopan unionin luontodirektiivi määrää, että ”poikkeamispäätöksessä on tuotava selvästi ja täsmällisesti esille, mihin päämäärään poikkeamisella pyritään ja osoitettava täsmällisten tieteellisten tietojen perusteella, että poikkeusluvalla kyetään saavuttamaan tämä päämäärä.”


KHO katsoi, ”että poikkeusluvalla tavoiteltua päämäärää hakemuksen kohteena olevalla alueella ei ollut kyetty tukemaan selvin ja täsmällisin perusteluin” ja totesi, että Riistakeskuksen kannanhoidollisella perusteella myöntämä poikkeuslupa ilveksen tappamiseksi oli lainvastainen.


Jos maa- ja metsätalousministeriön Luonnonvaraosaston Erätalousyksikön päällikkö Ruusila siis ennalta ymmärsi, tai kuten hän muotoilee ”täysi yllätys tämä ei ollut”, että keväällä 2022 KHO:n antama päätös ilveksen kannanhoidollisesta metsästyksestä oli samansuuntainen kuin nyt KHO:n antama päätös karhujen kohdalta ja karhupäätös tarkoittaa kannanhoidollisen metsästyksen päättymistä, eikä silloin Ruusila tiennyt jo etukäteen, että maa- ja metsätalousministeriön lokakuussa antama asetus ilvesten tappamisesta kannanhoidollisessa metsästyksessä on aiemman KHO:n ilvespäätöksen vastainen eli lainvastainen?


Eikö hän silloin tiennyt, että ministeriön virkamiehet syyllistyvät tietoisesti virkavelvollisuuden rikkomiseen antaessaan lainvastaisen asetuksen, jonka nojalla Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä talven 2023–2024 metsästyksessä?

Vuosina 2015–2016 Suomessa tapettiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ja Riistakeskuksen antamilla luvilla 60 sutta kannanhoidollisessa metsästyksessä. Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry perustettiin vuonna 2015 ja Tapiolan piirijärjestöt valitti näistä luvista Korkeimpaa hallinto-oikeuteen saakka, joka vei asian Euroopan Unionin oikeuden ratkaistavaksi. Unionin oikeus antoi 10.10.2019 ennakkoratkaisun C‑674/17 , joka ohjaa, miten Suomen kansallisen tuomioistuimen tulee EU-lainsäädäntöä tulkita. Tämän ohjeen mukaan susien kannanhoidollinen metsästys ei ollut EU:n luontodirektiivin mukainen.


Suomi tappoi 60 sutta lainvastaisesti.

Suomen suurpetopolitiikka on vuodesta 1995 eli, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, perustunut tulkinnalle, että poikkeuslupia voi jakaa tavanomaisesti suurpetojen tappamiseksi. Unionin oikeuden päätös osoitti tämän tulkinnan EU:n luontodirektiivin vastaiseksi ja siten lainvastaiseksi. Suomi oli siten tuomionantohetkellä tappanut suurpetoja 24 vuoden ajan lainvastaisesti.


Unionin oikeuden ennakkoratkaisusta C‑674/17 lähtien maa- ja metsätalousministeriö ja Riistakeskus ovat keskittyneet pitämään lupaperustelujen arvontakulhoa tiukasti näpeissään tien käydessä yhä töyssyisemmäksi, mutta lopulta koko komeus törmäsi Tapiolan karhuun ja räsähti sirpaleiksi pitkin korpia kuin pöydältä vierinyt kristallikulho Riistakeskuksen tai ehkä sittenkin ministeriön marmorilattialle.

Suomen riistakeskus perustettiin vuonna 2011, kun Metsästäjäin keskusjärjestö sulautettiin 15 riistanhoitopiirin kanssa ja muodostettiin Suomen riistakeskus, jonka tehtävä Riistahallintolain mukaan on ”edistää kestävää riistataloutta” ja, jonka toimintaa ”ohjaa ja valvoo maa- ja metsätalousministeriö”. Syntyi kuitenkin erityisesti metsästäjien asiaa ajava julkisoikeudellinen laitos, jonka suurpetolupakäytäntö on perustunut lain kiertämiseen erilaisia perusteita keksimällä ja, joka on tapahtunut maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa ja valvonnassa.


Suomen keräillessä sirpaleita ministeriön lattialta oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin olisi syytä oma-aloitteisesti tutkia, kestikö viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa vaalittu riistahallinnon lupa-arvontakulho vettä vai oliko se jo valmiiksi säröillä ennen karhun käpäliin joutumista.



EDIT: Korjattu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden Kuhmoon syksyllä 2022 asettaman luvan täytäntöönpanokiellon päättyminen ja lisätty tieto, että karhunmetsästyksen lopettamisesta lupa-ajasta huolimatta päätti luvansaaja.

1,410 views

Recent Posts

See All
bottom of page