Suomen susikannan hoitosuunnitelman seurantaryhmän sidosryhmä tarkoittaa joukkoa eri organisaatioita edustavia ihmisiä, joiden kanssa maa- ja metsätalousministeriö yhdessä valmistelee hoitosuunnitelmaa, jonka perusteella susien tappaminen kannanhoidollisella metsästyksellä Suomessa sallittaisiin. Susikannan hoitosuunnitelma todennäköisesti valmistuu ensi vuonna.
Ryhmän edustajat löytyvät täältä.
Sidosryhmä ottaa esimerkiksi kantaa siihen, miten Luonnonvarakeskuksen syksyllä 2022 laatimia Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvoja tulee tulkita poliittisessa päätöksenteossa, kun pohdistaan, miten paljon susia saa Suomessa tappaa. Sidosryhmä on siten kaikkein keskeisin susikannan tulevaisuuteen vaikuttava edunvalvontaryhmä Suomessa.
Kenen etuja sidosryhmä valvoo? Selvitetään.
Ryhmän puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja tulevat maa- ja metsätalousministeriöstä (yhteensä 2 jäsentä). Ympäristöministeriö, Poliisihallitus, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, Paliskuntain yhdistys, Suomen kennelliitto ja MTK ry kukin ovat läsnä yhdellä edustajalla (yhteensä 7). Luonnonsuojelujärjestöjen edustus on kaksi paikkaa (2): Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto. Metsästäjien edustajia sidosryhmässä on viisi (5): Suomen riistakeskuksella ja siihen kuuluvilla kahdella alueellisella ja yhdellä valtakunnallisella riistaneuvostolla jokaisella yksi sekä lisäksi Metsästäjäliitolla yksi edustaja.
Sidosryhmässä on siis 16 edustajaa puheenjohtaja mukaanlukien. Näistä 5 eli 31% edustaa suoraan metsästäjiä. Vuoden 2021 riistanhoitomaksun suorittaneiden metsästäjien suhteellisella osuudella koko maan väestöön suhteutettuna metsästäjillä on 5,6 kertaa kokoaan suurempi edustus muuhun väestöön verrattuna susikannan hoitosuunnitelmaa määritettäessä. Suomen koko väestöön suhteutettuna oikea metsästäjien edustajien määrä sidosryhmässä olisi 1 edustaja.
Suomen susikannan hoitosuunnitelma tähtää poronhoitoalueen ulkopuolisen susikannan hallintaan, mutta tästä huolimatta poronhoitajia edustava Paliskuntain yhdistys on osa sidosryhmää. Paliskuntain yhdistys tähtää susien tappamiseen myös poronhoitoalueen ulkopuolella perustellen sitä esimerkiksi susien dispersiolla poronhoitoalueelle ja toisaalta esimerkiksi metsäpeurojen suojelulla. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että talvella 2022–2023 poronhoitajat tappoivat laillisesti 47 sutta poronhoitoalueella ja poronhoitoalue on suurin metsäpeuran elinympäristöä rajoittava tekijä Suomessa ja esimerkiksi vuosina 2021–2022 Suomessa tapettiin 18 poronhoitoalueelta elintilaa etsinyttä metsäpeuraa. Metsästäjien ryhmään voidaan siis lisätä Paliskuntain yhdistys.
27.10.2022–27.4.2023 poronhoitoalueella tapetut sudet. Lähde: Riistakeskus.
MTK ry ja Kennelliitto molemmat kannattavat avointa susien tappamista. Esimerkiksi keväällä 2023, kun maa- ja metsätalousministeriö esitti 28 suden tappamista Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella, MTK piti esitystä ”selkeästi liian pienenä”. Kennellliitto puolestaan ajaa muun muassa metsästyskoiraharrastuksen vuoksi susien tappamista, eli Kennelliitto on yksi metsästyksen etujärjestöistä. MTK ja Kennelliitto voidaan lisätä Paliskuntain yhdistyksen lisäksi metsästäjien etuja ajavaan sidosryhmään. Sidosryhmän 16 jäsenestä 7 on suoraan susien tappamisen kannalla ja näistä 6 tärkeimpiä motiiveja on metsästys. Kun listaan lisätään maa- ja metsätalousministeriö, joka on susien kannanhoidollisen metsästyksen aloitteen takana ja, joka "tervehtii ilolla" susien tappamisen avaamista Euroopan unionissa, 9 edustajaa eli yli puolet sidosryhmän jäsenistä on susien tappamisen puolesta. Poliisihallitusta ja Metsähallitusta, jonka edustaja tulee Eräpalveluista, jonka tehtäviin kuuluu metsästyksen järjestämisen lisäksi erävalvonta, voidaan pitää neutraaleina jäseninä. Samoin neutraali edustaja on Luonnonvarakeskus, joka on tutkimusorganisaatio.
Susien suojelun kannattajiksi voidaan laskea Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja ympäristöministeriö eli yhteensä 3 jäsentä.
Sidosryhmän voimasuhteet ovat siten: Pro tappaminen: 9 Neutraali: 3 Pro suojelu: 3
Edellä kuvattuun edustukselliseen epätasa-arvoon kiinnitettiin huomio jo vuonna 2020 valmistuneessa Susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin arvionti -raportissa, jossa arvioitiin edellisen vuosina 2018–2019 valmistellun susikannan hoitosuunnitelman sidosryhmätyötä. Sidosryhmät olivat tuolloin identtiset nykyiseen verrattuna. Arviointi-raportin tilasi maa- ja metsätalousministeriö.
Sidosryhmän rakenteeseen ei ole kuitenkaan tehty muutoksia. Sidosryhmäjakauman perusteella on selvää, että sidosryhmän kutsuneen maa- ja metsätalousministeriön ensisijainen tavoite on susien tappamiseen, ei esimerkiksi parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta tehtävä kokonaisvaltainen arviointi susien kokonaismerkityksestä. Tätä alleviivaa se, että sidosryhmän asiakirjojen mukaan maa- ja metsätalousministeriö ohjaa puheenjohtajan roolissa sidosryhmätyötä Ruotsin mallin mukaiseen susien laajamittaiseen tappamiseen niin kutsutun kannanhoidollisen metsästyksen avulla.
Talvelle 2022–2023 Ruotsissa tapettiin 54 sutta maan modernin historian suurimmassa susijahdissa. Tiedeyhteisö katsoi päätöksen olevan uhka Ruotsin susipopulaatiolle.
Suurten nisäkkäiden asemasta Suomessa päättävä maa- ja metsätalousministeriö on nostanut erityisesti riistakeskuksen monopoliasemaan päätöksenteossa.
Edellämainitun susien kannanhoitoa valmistelevan sidosryhmän yliedustuksen lisäksi riistakeskus valmisteli lokakuussa 2023 julkaistun metsäpeurakannan hoitosuunnitelman, vaikka metsäpeura ei ole laajasti metsästettävä laji Suomessa, vaan Suomen erityisvastuulla oleva suojeltava laji, jonka Suomen populaatio muodostaa valtaosan koko lajin maailman populaatiosta.
Keväällä 2023 julkaistiin maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Kestävään valkohäntäpeurapolitiikkaan -selvitysraportti. Raportin valmistelivat entinen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro ja sekä entinen MTK:n pitkäaikainen puheenjohtaja Esa Härmälä. Selvitysraporttia varten pidetyssä ”laajassa kuulemis- ja keskustelutilaisuudessa” osallistujat jakautuivat seuraavasti:
Osallstujia yhteensä: 31
MTK: 7
Riistakeskus ja alueellliset riistaneuvostot: 6
Metsästäjäliitto: 5
Metsästysyritykset: 2
Luonnonsuojelujärjestöt: 4
Tutkimuslaitokset: 2
Muut yritykset: 1
Muut yhdistykset: 1 Muut viranomaiset: maa- ja metsätalousministeriö, poliisihallitus (2)
Lisäksi kuultiin Maanomistajien Liittoa, jonka varapuheenjohtajana toimii entinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.
Metsästäjien etujärjestöjen, metsästysyritysten ja riistakeskuksen edustus vastasi 42% kuulemis- ja keskustelutilaisuuteen osallistuneiden määrästä.
Muita riistakeskuksen valmistelemia suurten nisäkkäiden hallinnan suunnitelmia ovat esimerkiksi valmisteilla oleva Itämeren hylkeiden kannanhoitosuunnitelma 2023, vuonna 2014 valmistunut Suomen hirvikannan hoitosuunnitelma, Suomen karhukannan hoitosuunnitelma (2022) sekä tietenkin Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma (2021).
Riistakeskus siis esimerkiksi sekä valmisteli ilvesten tappamisen perustelevan hoitosuunnitelman että toteutti poikkeusluvat lokakuussa 2023 perustellen lupien myöntämisen 300 ilveksen tappamiseksi ”poliittisella tahdolla”.
Riistakeskus ajaa epäedustuksellisia päätöksiä maa- ja metsätalousministeriön tukemana, mikä on johtanut tilanteeeseen, jossa esimerkiksi kaikkien suurpetojen kohdalla hallinto-oikeudet ovat todenneet riistakeskusten antamien päätösten olevan lainvastaisia.
Samaan aikaan kuitenkin riistakeskus vaikuttaa tarkoituksellisesti hakevan oikeuskäsittelyjä. Tähän viittaa suoraan riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Helsingin Sanomien haastattelussa toteamalla riistakeskuksen myöntämien ilvesten tappamiseen tähtäävien poikkeuslupin perusteiden laillisuudesta: "Jotta perustelu on varmasti oikea, pitää sitten käydä oikeusprosessi". Puolestaan esimerkiksi maaliskuussa 2023 Suomen nisäkästieteenpäivillä Lammin biologisella asemalla maa- ja metsätalousministeriön suurpetohallinnossa keskeinen neuvotteleva virkamies Sami Niemi valitti sitä, että "valitukset ja täytäntöönpanokiellot hankaloittavat kantojen hallintaa" ja nosti erityisesti esiin yksittäisen luonnonsuojelujärjestön valittajana.
Ministeriön näkökulmasta ongelma näyttää olevan ministeriön antamiin asetuksiin perustuvista riistakeskuksen tekemistä päätöksistä valittaminen – ei päätösten lainvastaisuus.
Vaikuttaa siltä, että riistahallinto on halvaantunut epädemokraattisen päätöksenteon seurauksena.